Sodan jälkeisinä vuosina alettiin tuntea tarvetta perustaa metsästysseuroja, kun riistamailla vallitsi villi ja vapaa tila; eli metsästettiin rajoja tuntematta.

Onkamaalla tämä tuli ajankohtaiseksi vuonna 1953. Mainittuna vuonna oli Valfrid Lehtorannan toimesta anottu ja saatu yksi hirvenkaatolupa kylään. Jahtiin lähdettiin 16.10.1953 varhain aamulla Mäkelän mäeltä, eli ”Suren hauran mäeltä”, niinkuin paikan vanha nimi kuuluu. Leo Anttilan onnistunut laukaus kaatoi naarashirven Väinö Häsän maalle. Jahdissa avusti Unto Hokkasen musta koira. Kaatajaisia vietettiin Lehtorannan työtuvassa aamuyöhön saakka. Täällä heräsi ajatus metsästysseuran perustamisesta kylään. Valfrid Lehtorannan ja Kaarlo Tillin toimesta kutsuttiin asiasta kiinnostuneita perustavaan kokoukseen Onkamaan Talo-osuuskunnan talolle 20.10.1953.

Kokouksessa toimi puheenjohtajana ylikonstaapeli Otto Piipponen ja sihteerinä Martti Piispanen. Ensimmäiseen johtokuntaan valittiin puheenjohtajaksi Valfrid Lehtoranta, varapuheenjohtajaksi Kaarlo Tilli, sihteeriksi Esko Uutela ja rahastonhoitajaksi Harri Tilli. Varajäseniksi valittiin Martti Piispanen ja Juhani Tanska.

Ensimmäisenä varsinaisena toimintavuotena 1954 jäseniä kertyi seitsemänkymmentäyksi. Samana vuonna alettiin heti puuhata seuralle omaa majaa ”jonkin kalaisan järven rannalle”. Harri Tilli lupasi kokonaisen kamarin purettavaksi talosta. Näin mainittiin toimintakertomuksessa kyseiseltä vuodelta.

Mukaan tuli myös muita toimintamuotoja varojen keräämiseksi. 3.4.1955 pidettiin ensimmäinen ohjelmallinen iltama T.O.K:n talolla. Runsaasta ohjelmatarjonnasta mainittakoon, että tilaisuus aloitettiin laulamalla yhteisesti ”Metsän poika tahdon olla, sankar jylhän kuusiston”.

Siitä lähtien iltamia järjestettiin aina vuosittain. Erään iltaman näytelmäkappaleeksi oli valittu kuvaus hirvipeijaisista. Näytelmäkirjassa oli suluissa ohjeita näyttelijöille (Ryyppäävät pohja ylös). Ahosen Esko sanoi, että eihän me nyt limsaa juoda. Tästäkö lie johtunut, että loppukohtauksessa lavalla olleet eivät enää muistaneet kaikkia vuorosanoja. Kuiskaajana toimineen Tillin Kallen ääni kuului salin perälle asti.

Ensimmäiset hirvipeijaiset pidettiin syksyllä 1957 T.o.k:n talolla. Hirvisopan keitti Lempi Peltola. Lopuksi tanssittiin ja ensimmäinen valssi oli Asko Kallion soittama ”Metän kukkia”.

Vuonna 1957 valmistui erämaja pitkän uurastuksen jälkeen Lampisen salmen rannalle. Samana vuonna järjestettiin erämiesten oma 5-ottelu , jonka lajit olivat: suunnistus, pienoiskivääriammunta (3 * 5 laukausta), 50-metrin vapaauinti, matkan arviointi(toinen oli vesimatka) ja 2 kilometrin maastojuoksu saapasvarustuksella. Toiminta jatkuu vilkkaana, josta mainittakoon saalisluettelo vuodelta 1959: jäniksiä 65, metsoja 23, teeriä 12, pyitä 2, sorsia 172 ja hirviä 4 kpl. Samana vuonna rakennettiin sauna Lampisen rannalle.
Talvella -59 pidettiin ensimmäinen hirvenhiihto omilla säännöillä. Vuonna 1960 perustettiin ensimmäinen riistapelto. Viiden seuran ajokoiraottelut aloitettiin vuonna 1962. Haulikkorata valmistui vuonna 1963 Lauri Tillin maalle. Silloin ammuttiin kiekkoja ja kettuja.
Tästä tapahtumasta alkoi vilkas seuraottelujen kausi, mikä jatkuu tänäkin päivänä. Samana vuonna järjesttetiin myös ensimmäiset linnunmetsästyskokeet ja tuomarikurssit. Kurssilla osanottajia oli 40, myös naapuri seuroista Ylituomarina toimi Pentti Rantaharju. Kokeet voitti Seppo Tillin pystykorva narttu ”tovi”.

Tultiin vuoteen 1965, Jolloin 6.4. pidetyssä kokouksessa päätettiin ostaa Ensio Tilliltä tämä nykyisen majan tontti. Vuonna 1966 talvella vietiin Lampisen rannalta sauna kokonaisena uudelle tontille, kahden parireen päällä poikittain. Hevosmiehinä olivat Kaarlo Tilli ja Ahti Piispanen. Seuraavana kesänä sauna saatiin kylpykuntoon. Talvella 1968 ajettiin kymmenen traktorin voimin hiekkaa jäälle ja saatiin ranta uintikelpoiseksi. Vuonna 1970 ostettiin Matti Lammilta vanha huhtalan talo uuden majan rakennustarvikkeiksi. Nyt oli talkoohenki taas herännyt ja maja valmistui asuttavaan kuntoon hirvijahtiin mennessä. Seuraavana vuonna maja saatiin lopullisesti valmiiksi. Peijaiset ja samalla avajaiset olivat tavallista kovemmat. Eino Posti keitti hirvisopan ja kauhisteli aamulla tyhjien pullojen paljoutta.

Vuonna 1972 järjestettiin linnunhaukkujen PM-kisat. Samana syksynä myytiin hirvenkaato-oikeus sveitsiläiselle. Kaadossa toimi erinomaisena apuna kaksinkertainen hirvikuningas Usvan Panu. Vuonna 1973 tehtiin talkoilla uusi pöytä, koska entinen oli todettu liian heikoksi. Varojen keräämiseksi velan maksuun istutettiin talkoilla männyntaimia. Olimme mukana järjestämässä idän lohkon valintakoetta linnunhaukuissa vuonna 1974. Samana vuonna olimme ensi kertaa järjestämässä koiranäyttelyä Pohjois-Vehkalahden my:n ja Haminan seudun seurakoirakerhon kanssa.

Vuonna 1975 olimme perustamassa Kaakon kennelkerhoa. Ja tästä alkoivat vuosittaisset koiranäyttelyt, joista saatu tulo on ollut merkittävä lisä seuran taloudessa. Samana vuonna ostettiin lisää tonttimaata ja rakennettiin lahtikatos. Lumen puutteen vuoksi hirvenhiihto pidettiin hirvenjuoksuna.

Vuonna 1976 myytiin yhden hirven kaato-oikeus saksalaiselle. Uusi sauna valmistui vuonna 1978 ja silloin myös kaadettiin kaikkien aikojen suurin hirvimäärä 24 aikuista 12 vasaa. Sinä vuonna seura täytti 25 vuotta. Sitä vietettiin peijaisten merkeissä ja syötiin palvattua vasan lihaa. Vuonna 1978 tuli voitto viiden seuran ottelussa. Otso Paavolan Punkku oli keulilla.

Vuonna 1980 pidettiin ensimmäinen ampujien kokous, jossa sovittiin pelisäännöistä hirvijahdissa. Sähkövalot majalle saatiin vuonna 1981, samaisena vuonna kaadettiin seuran mailta kaksi villisikaa. Seuraavana vuonna hirvien lisäksi kaadettiin kaksi Laukon peuraa. Vuonna 1983 seura täytti 30 vuotta, jota juhlittiin työn merkeissä. Jouko Torrin ja Seppo Tillin koirat olivat keulilla vuonna 1985, jolloin tuli voitto viiden seuran ottelussa.

Hirvikoirien PM-kisat järjestettiin vuonna 1986. Samana syksynä oli hirvilupia 6+2 ja jahti kesti kaksi päivää. Vuonna 1987 hankittiin Koppelille pienoishirvirata ampumataidon kohentamiseksi. Käyttö ei ole muodostunut kovin suureksi. Majan pitkäaikainen ja uskollinen talonmies Eino Posti kuoli vuonna 1987.

Seuraavana syksynä jouduttiin yllättäen, noin viikon varoitusajalla, järjestämään linnunhaukkujen PM-kisat, koska rabies-taudin vuoksi Hamina-Taavetti-tien länsipuolella saanut järjestää minkäänlaisia kokeita. Keväällä levitettiin maastoon rabies-rokotesyöttejä. Valtio maksoi seuralle palkan. Talkoomiehille järjestettiin makkara- ja kaljakestit majalla.

Vuonna 1989 tehtiin päätös majan laajentamisesta ja laajennusosan perustus laskettiin seuraavana vuonna. Vuonna 1991 ostettiin Kaipiaisista hirsikehikko ja uusi osa valmistui vesikattoon. Nykyiseen kuntoon laajennusosa valmistui 1992.